Metallin hitsauksen fyysinen olemus

Hitsausprosessin aikana työkappale ja juote sulavat muodostaen sulan alueen, ja sulan jäähtymisen ja jähmettymisen jälkeen se muodostaa liitoksen materiaalien välille. Tämän prosessin aikana käytetään yleensä painetta. Hitsauksessa on monia energianlähteitä, mukaan lukien kaasuliekit, sähkökaaret, laserit, elektronisäteet, kitka ja ultraääniaallot. Ennen 1800-luvun loppua seppien ainoa hitsaustekniikka satojen vuosien ajan oli metallin taontahitsaus. Varhaisimmat modernit hitsaustekniikat ilmestyivät 1800-luvun lopulla, ensin kaarihitsaus ja happikaasuhitsaus ja myöhemmin vastushitsaus. 1900-luvun alussa, ensimmäisen ja toisen maailmansodan puhjettua, oli suuri kysyntä halvoille ja luotettaville sotatarvikkeiden liitäntämenetelmille, mikä edisti hitsaustekniikan kehitystä. Nykyään, kun hitsausrobotteja käytetään laajalti teollisissa sovelluksissa, tutkijat tutkivat edelleen hitsauksen ydintä ja jatkavat uusien hitsausmenetelmien kehittämistä hitsauksen laadun parantamiseksi.

Fyysinen olemus:
Hitsaus on prosessi, jossa kaksi tai useampia saman tai eri tyyppisiä materiaaleja liitetään yhteen atomi- tai molekyylisidoksen ja diffuusion avulla.
Menetelmä edistää sitoutumista ja diffuusiota atomien ja molekyylien välillä on kuumennus tai paineistus tai sekä kuumennus että paineistus samanaikaisesti.