Hitsauksen kehitysprosessi

Hitsaustekniikka syntyi metallien, kuten kuparin ja raudan, sulatuksen ja valmistuksen sekä erilaisten lämmönlähteiden käytön myötä. Muinaisina aikoina tärkeimmät hitsausmenetelmät olivat valuhitsaus, kovajuotto, taontahitsaus ja niittaushitsaus. 2500 eKr. sitten babylonialaiset ja induksen sivilisaatiot olivat jo saavuttaneet korkean tason kupari- ja rautametallien kuuma- ja kylmäkäsittelyssä ja pystyivät valmistamaan metalliesineitä hitsausmenetelmillä, kuten taontalla ja valulla, ja niihin kaiverrettu tekstiä. Edustava kulttuuri tällä hetkellä on Harappan kulttuuri.
Kiinan Shang-dynastian aikana valmistettu rautateräinen kuparikirves on valettu ja hitsattu raudasta ja kuparista valmistettu kappale, jonka pinnalla kuparin ja raudan välinen sulamislinja on käämitty ja hyvin liitetty yhteen. Kevät- ja syyskaudella sekä sotivien valtioiden aikana Jiangun pronssijalustalla Zengin markiisi Yin haudassa oli monia kiertyneitä lohikäärmeitä, jotka yhdistettiin segmentoidulla juottamalla. Analyysin jälkeen käytetty koostumus on samanlainen kuin nykyaikaisen pehmeäjuotteen. Sotivien valtioiden aikana valmistetuissa miekoissa ja veitsissä on terästerät ja takorautainen selkä, yleensä taottu ja hitsattu kuumentamalla. Song Yingxingin Ming-dynastian aikana kirjoittaman kirjan "Tian Gong Kai Wu" mukaan muinaisessa Kiinassa kuparia ja rautaa kuumennettiin yhdessä uunissa ja takottiin veitsiksi ja kirveiksi; Ripottele keltaista mutaa tai hienoksi seulottua Chenjiubi-maata rajapinnalle ja hitsaa suuret laivanankkurit osiin. Keskiajalla aseita valmistettiin myös takomalla ja hitsaamalla Damaskoksessa Syyriassa.